No löytyihän se Masa lopulta. Aamulla puoli yhdeksältä heräsin siihen että olin aivan varma että nyt se on kotona. Ja meni ehkä viis minuuttia kun se jo soitti mulle. Oli kamalan pahoillaan kaikesta mitä on koskaan tehnyt ja kertoi missä on viikonlopun ollut. Aika pian myös sanoi haluavansa nähdä mut kun on niin kova ikävä. Olis ollu valmis tulemaan taksilla meille mutta mä suostuin hakemaan sen kahdella kympillä niin tuli vähän halvemmaksi.
Oli tosi pelottavaa nähdä. Mä katsoin sitä ja yritin tuntea jotain mutta se oli mulle kuin vieras ihminen. En muistanut koko tyypistä mitään ja kasvotkaan ei näyttäneet tutuilta. Menin ihan lukkoon ja pakenin johonkin omaan maailmaan. En ymmärtänyt yhtäkkiä mistään mitään enkä edes tiennyt missä olen. Kaikki hävis mun pään sisältä. Eikä asia siitä miksikään muuttunut vaikka neljä tuntia vietettiin yhdessä. Mä vaan kokoajan sanoin sille etten voi jatkaa tässä tilanteessa missä nyt on oltu yli vuosi. Että joko se muuttuu ja aletaan seurustelemaan tai sit lopetetaan tää pelleily. Asiaan ei tullu mitään päätöstä koska kumpikaan ei anna periks ja se ei myöskään suostu siihen että laitettais kokonaan välit poikki. En nyt sitten tiedä yhtään mitä tapahtuu. Se ainakin sanoi soittavansa vielä illalla. Mun pää sekos ihan täysin joten kaikki on taas mulle ihan sama...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti