pitkästä aikaa.

Mä olen hengissä ja voin ehkä paremmin ku vuosiin. Tosiaan, otin sen idiootin vielä takas ja sovittiin että yhden kerran yritetään seurustella ja katsotaan mitä tästä tulee. No kaks pientä riitaa on tainnu sen jälkeen olla ja aikaa tässä on kulunut kaks kuukautta. Käytiin pitkiä keskusteluja ja se näki missä jamassa olin niin eipä oo kyllä tehny mulle mitään pahaa. En tietenkään ole niin tyhmä että luottaisin siihen nyt millään tavalla mutta pikkuhiljaa se luottamuskin ehkä palaa.
Mun pää ei ole kunnossa kyllä vielä ollenkaan .En muista mitään ja olen ihan pihalla mutta Masasta on ollut apua kaikin tavoin. Ehkä mun elämä tästä järjestyy. Oon sentään saanu itteni niin paljon parempaan kuntoon että pystyn varmuudella sanomaan että ykskin lyönti tai tönäsy ni jätkä lähtee eikä muuten oo takas tulemista. :) Mä nautin elämästä ja kesästä.

parempaan suuntaan mennään.

Vaikka mä oon aika onnellinen siitä että Masan kanssa ollaan taas yhdessä ja muutenkin mun asiat on alkanu järjestymään niin ei se masennus sillä yhtäkkiä häviä. Esimerkiks tänään on ollut ahdistava päivä. Aurinkokaan ei enää paista vaan vettä tulee taivaan täydeltä.
Viime viikko meni oikeastaan aika hyvin sen jälkeen kun viimeks olen kirjottanut. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut ja viikonlopun vietin Masan kanssa. Oltiin jopa yhdessä ulkona lauantaina sen kaverin ja kaverin tyttöystävän kanssa. Pojat otti bissee ja me tytöt keskityttiin syömiseen. Oli hauskaa ja hetkeks ehkä jopa unohdin kaiken pahan. Ei tullu edes riitaa koko iltana. Masa on muutenkin ollu mulle kiltti. Aamusin olen heränny siihen että saan pusun otsaan tai poskelle ja kauniita sanoja perään. Ihan kun se olis avannu silmänsä sille kaikelle mitä mulle on tapahtunu. En uskalla silti vielä täysin luottaa siihen että se kestäis. Mut nautin tästä hetkestä enkä murehdi tulevaisuutta.
Tänään jostain syystä tosiaan masentaa taas paljon enemmän. Ne on kyllä nää maanantait yleensäkin, paluu arkeen jne. Haluaisin päästä taas psykiatrille mutta seuraavat vapaat ajat on vasta parin viikon päästä.
Ehkä suurin syy pahaan oloon on tällä hetkellä se että mun vanhemmat ei ole oikein väleissä keskenään. Ne riitelee ja pitää mykkäkoulua ja nyt mun isä on muuttanu väliaikasesti muualle. Vaikka en asu enää niiden kanssa niin silti olen jotenkin joutunu siihen väliin ja se ei oo kovin hauskaa. Erityisesti mun äiti purkaa sen oman pahan olonsa nyt muhun ja syyllistää mua muutenkin kaikesta. Isän kanssa oon tullu tosi läheiseks tässä kevään aikana ja sen takia en tykkää yhtään että se asuu nyt pois Helsingistä vaikka käykin täällä joka päivä töissä.

Yhdestä asiasta olen tosi iloinen ja ylpeä. Olen nimittäin käynyt lenkillä ihan päivittäin. Ja lauantaina käytiin Masan kanssa yhdessä pitkällä lenkillä ja tekemässä treenit ulkona! :) Huomaan jo nyt miten paljon paremmin jaksan tehdä kaikkea.

elämä hymyilee..toistaiseksi :)

Eilen oli paras päivä todella pitkään aikaan. Puhuin heti aamulla pitkään Masan kanssa puhelimessa meidän suhteesta ja kaikesta mitä on tapahtunut. Oltiin jo sovittu että illalla se tulee sitten kertomaan vastauksensa siihen että miten tästä eteenpäin. Mulla ei ollu asian suhteen mitään odotuksia, olin aika varma ettei enää nähdä. Masa kuitenkin päätti että kokeillaan sitä seurustelua. 1,5 vuotta tässä onkin oltu erossa. Ja tää on sitten se viiminen yritys. Tuli hyvä olo kaikesta mitä se sano ja teki. Puhuttiin vähän siitä mitä kumpikin suhteelta haluaa ja mitä ei. Onneks mielipiteet oli aivan samat. :)
Toinenkin mulle tärkeä asia järjestyi eilen mutta siitä en halua sen enempää puhua. On vaan pitkästä aikaa parempi olo.

odotus.

Tää on ollu rankka päivä. Päivällä oli ihan hyvä olla kun kävin rakkaan ystävän kanssa syömässä. Huomenna mennään johonkin puistoon kans istumaan jos on hyvä sää niin mä saan muuta ajateltavaa kuin Masa.

Pitkän keskustelun päätteeksi mä annoin sille nimittäin äsken kaksi vaihtoehtoa: joko me ei enää tavata tai sitten me aletaan seurustelemaan. Ja päätös tulee huomenna illalla kun nähdään sit joko kokonaan viimistä kertaa tai sitten ekaa kertaa pitkästä aikaa pariskuntana. Mua pelottaa mutta toisaalta en tiedä ite mitä haluan niin se on helpompi antaa sen tehdä päätös. Toivon tietysti jollain tavalla että alettais seurustelemaan mut toisaalta en tiedä muuttaisko se mitään. Voi olla vaan että Masa ei oo valmis kuitenkaan luopumaan siitä kaikesta vapaudesta. 

Huomenna se nähdään. Yritän olla miettimättä asiaa ennen kun on pakko.

huh.

No löytyihän se Masa lopulta. Aamulla puoli yhdeksältä heräsin siihen että olin aivan varma että nyt se on kotona. Ja meni ehkä viis minuuttia kun se jo soitti mulle. Oli kamalan pahoillaan kaikesta mitä on koskaan tehnyt ja kertoi missä on viikonlopun ollut. Aika pian myös sanoi haluavansa nähdä mut kun on niin kova ikävä. Olis ollu valmis tulemaan taksilla meille mutta mä suostuin hakemaan sen kahdella kympillä niin tuli vähän halvemmaksi.
Oli tosi pelottavaa nähdä. Mä katsoin sitä ja yritin tuntea jotain mutta se oli mulle kuin vieras ihminen. En muistanut koko tyypistä mitään ja kasvotkaan ei näyttäneet tutuilta. Menin ihan lukkoon ja pakenin johonkin omaan maailmaan. En ymmärtänyt yhtäkkiä mistään mitään enkä edes tiennyt missä olen. Kaikki hävis mun pään sisältä. Eikä asia siitä miksikään muuttunut vaikka neljä tuntia vietettiin yhdessä. Mä vaan kokoajan sanoin sille etten voi jatkaa tässä tilanteessa missä nyt on oltu yli vuosi. Että joko se muuttuu ja aletaan seurustelemaan tai sit lopetetaan tää pelleily. Asiaan ei tullu mitään päätöstä koska kumpikaan ei anna periks ja se ei myöskään suostu siihen että laitettais kokonaan välit poikki. En nyt sitten tiedä yhtään mitä tapahtuu. Se ainakin sanoi soittavansa vielä illalla. Mun pää sekos ihan täysin joten kaikki on taas mulle ihan sama...